Kokoelmaripustuksessa on esillä Serlachiuksen taidesäätiön omistamia Suomen kultakauden sekä vanhan eurooppalaisen taiteen klassikoita sekä Suomen varhaista modernismia. Mukana on myös esimerkkejä Serlachiuksen nykytaidehankinnoista.

Ripustuksessa on haluttu kunnioittaa kartanon vanhaa henkeä. Kartanon saleissa omat seinänsä ovat saaneet niin muotokuvat, asetelmat kuin maisemataidekin. Ripustuksessa on paljon teoksia muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Albert Edelfeltiltä, Helene Schjerfbeckiltä, Hugo Simbergiltä, Ellen Thesleffiltä ja Emil Wikströmiltä.

Yläkerran käytävän päähän on sijoitettu kesäinen teoskokonaisuus, jossa nähdään ensimmäisen kerran Pekka Halosen maalaus Neiet niemien nenissä (1895–1896). Kartanoon on tuotu myös lisää vanhaa eurooppalaista taidetta, muun muassa 1600-luvun hollantilaisia muotokuvia.

Esillä on myös taidesäätiön hankkima Anselm Kieferin Kalevala-aiheinen teos Väinämöinen Ilmarinen (2018) sekä Hugo Simbergin Köynnöksenkantaja (1905), joka on esityö Tampereen tuomiokirkon freskoon.

Claude Monet’n maalaus Heinäsuova ilta-auringossa on saanut seurakseen maalauksia kahdelta muulta ranskalaistaiteilijalta. Maurice Brianchon ja Roland Oudot kuuluivat taiteilijoihin, joista taidekritiikki käytti nimitystä ”poeettisen todellisuuden maalarit”.

Kartanon kirjaston sohvassa voi levähtää hetken ja aistia kartanon vanhaa henkeä. Kunnostustöiden yhteydessä sen ikkunoista on avattu jälleen näkymä ulos. Kattoa koristaa Lennart Segerstrålen al secco -tekniikalla maalaama Kirjallisuuden synty (1935). Tilassa on useita veistoksia sekä valokuvia, joista voi nähdä, miltä kirjasto on Gösta Serlachiuksen aikaan näyttänyt.