Talo, jonka tarina alkaa 1930-luvulta
Tämä koti ei ole vain talo, vaan vuosikymmenten mittainen kertomus samasta paikasta, samasta pihapiiristä ja yhdestä suvulle tärkeästä tontista. Alkuperäinen rapattu tiilitalo rakennettiin vuosina 1937–1939. Sen rakensi Matti Ketonen, joka työskenteli Serlachiuksella. Talon suunnittelusta on jäänyt elämään myös yksi suvussa kerrottu yksityiskohta: Pia kertoo, että Ketonen piirsi ikkunoiden suunnitelman tupakka-askin pintaan, ja Gösta Serlachius totesi niistä, ettei taloon kannata tehdä pikkuruutuisia ikkunoita – ne olivat hänen mielestään jo vanhanaikaisia.
Talo ehti myöhemmin olla myös kaupungin omistuksessa, jolloin se toimi vuokratalona ja siellä asui useita eri vuokralaisia. Vuonna 1964 Pian mummo osti rakennuksen kaupungilta. Sen jälkeen talo kietoutui tiiviisti osaksi perheen omaa historiaa. Rakennus oli aikanaan kolmen perheen talo, ja eri vaiheissa siellä asui useampi sukupolvi saman pihapiirin ja saman katon alla tai sen eri puolilla.
Vanhaa kunnioittaen, uutta rakentaen
Myöhemmin vanha rakennus purettiin, mutta uuden kodin suunnittelussa tärkeintä oli yksi ajatus: vanhan talon henkeä haluttiin kunnioittaa mahdollisimman tarkasti. Siksi uusi talo rakennettiin täsmälleen samalle paikalle, ja myös huonejärjestys pohjautuu vanhaan kotiin. Ratkaisussa säilyi jotain olennaista siitä, mikä paikassa oli aina tuntunut oikealta – valon kulku, tilojen rytmi ja kodin tunnelma.
Kodin on suunnitellut arkkitehti Virve Rosberg / Studio Rosberg. Lopputuloksena syntyi talo, jossa vanhan paikan muisti ja nykyaikainen asuminen kohtaavat poikkeuksellisen hienolla tavalla.
Valoa, rytmiä ja kodin tunnelmaa
Sisällä kodissa näkyy perheen ajatus siitä, että jokaisella tilalla on oma tehtävänsä ja tunnelmansa. Keittiöön haluttiin kirkkautta, iloa ja hyvää energiaa aamuihin. Olohuoneesta puolestaan tehtiin rauhoittumisen paikka: siellä ei ole televisiota, vaan tunnelman keskipisteenä toimii takka.
Makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan omaksi, yksityisemmäksi maailmakseen. Valolla on kodissa suuri merkitys, ja juuri sen kulku sekä tilojen tuttu järjestys sitovat uuden talon vanhan jatkumoon.
Sisustus, jossa muistot näkyvät
Kodissa on myös vahva persoonallinen sisustuksellinen ote. Keittiön koivutapetti kertoo omalla tavallaan tontin historiasta: pihalla kasvaneet suuret koivut jouduttiin aikanaan kaatamaan, mutta ne saivat jäädä elämään osaksi sisustusta. Pia on vielä jatkanut tapetin kuviota omalla kädenjäljellään liimaamalla siihen oksia ikään kuin kasvamaan ulos tapetista. Yksityiskohta kuvaa hyvin koko kotia – täällä muistot eivät ole vain taustalla, vaan näkyvästi osa arkea.
Lähes kaikilla kodin esineillä on oma tarinansa. Paljon on hankittu vanhana, paljon on kulkenut mukana vuosien varrella. Tavaroita ei ole valittu vain ulkonäön vuoksi, vaan siksi, että niillä on merkitys. Myös vanhasta rakennuskannasta on säästetty paljon. Vanhan rakennuksen kattokannakkeita on hyödynnetty ulkokatoksen rakenteissa, ja vanhan ulkorakennuksen materiaaleja on otettu talteen uuteen käyttöön. Pihapiirissä on yhä alkuperäinen kaivo. Entisestä autotallikorjaamosta löytyi purkuvaiheessa myös pieniä aarteita, kuten vanha Goodrichin valomainos, joka on nyt saanut uuden paikan ulkokatoksen seinällä.
Elävä pihapiiri
Pihapiiri elää ja muuttuu ajan mukana. Se ei ole suoritus, vaan jatkuvasti rakentuva ja täydentyvä kokonaisuus. Pihassa on erillinen saunarakennus, kesähuone ja puuvarasto, ja ulkoalueisiin on suunnitteilla vielä lisääkin. Kokonaisuudessa näkyy rakkaus tekemiseen, käsillä rakentamiseen ja siihen, että vanhaa hyödynnetään mahdollisimman pitkään. Tässä auttaa myös se, että perheessä on rakennusmestarin osaamista ja vahvaa käytännön taitoa.
Puheenvuoro Koskelan ja Mäntässä viihtymisen puolesta
Kohde on samalla myös puheenvuoro Koskelan asuinalueen ja Mäntässä viihtymisen puolesta. Pia on asunut alueella 1970-luvulta lähtien, ja vuosien aikana naapurusto on tullut tutuksi, turvalliseksi ja omaksi. Alueen tontit ovat poikkeuksellisen suuria, mutta silti kaikkialle on lyhyt matka.
Niemiset halusivat lähteä messukohteeksi, koska heidän mielestään myös Koskelan äänen kuuluu kuulua messuilla – ja samalla he haluavat kertoa siitä, kuinka hyvin he ovat Mäntässä viihtyneet. Koti ja ympäristö ovat heille enemmän kuin asuinpaikka: ne ovat osa onnellista, oman näköistä elämää. Messupäivänä kävijät pääsevät tutustumaan kotiin, jossa vanhan paikan tarina jatkuu uudessa muodossa – värikkäänä, persoonallisena ja lämpimästi elettynä.
Pia ja Tarmo Nieminen toivottavat kävijät lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan kotiinsa Taidekaupungin asumisen messuilla lauantaina 23.5.2026 klo 9–16. Pienimuotoisesti esillä ja myynnissä on myös messupäivänä Elmeri Aaltosen / Aalmerin julisteita.
