Asemankulman puistomaisessa ympäristössä Mäntässä seisoo yli satavuotias puuhuvila, jonka tarina on ehtinyt kulkea kahden aivan erilaisen elämän läpi. Talo tunnetaan nimellä Kiusala – ja monen mielestä siinä on jotain muutakin kuin vain puuta ja kiveä. Ehkä ripaus sieluakin.
Kiusala valmistui vuonna 1910, ja sen suunnitteli arvostettu arkkitehti Valter Thomé osaksi G.A. Serlachius Oy:n rakennuttamaa toimihenkilöasuntojen kokonaisuutta.
Rakennus edustaa aikakautensa jugendklassismia, ja sen ulkoasu on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Korkea kivijalka, pieniruutuiset ikkunat ja katon lappeella sijaitsevat pienet kattolyhdyt puolipyöreine ikkunoineen kertovat ajasta, jolloin Mänttä kasvoi teollisuusyhdyskuntana ja rakennuksille annettiin myös omat nimensä.
Mutta mistä nimi Kiusala oikein tulee?
Paikallisen tarinan mukaan nimi syntyi talon alkuvuosina. Rakennuksessa asuivat Serlachiuksen tehtaan virkailijat – yläkerrassa naimattomat miehet ja alakerrassa naimattomat naiset. Kerrotaan, että kerrosten välillä käytiin hyväntahtoista sanailua ja kiusoittelua. Ehkä juuri siitä talo sai nimensä. Kiusalassa asuttiin 1960-luvulle saakka, ja vuosikymmenten aikana rakennus ehti nähdä monenlaista elämää. Silti talo säilyi – ja jäi odottamaan seuraavaa vaihettaan.
Taiteilijatalon uusi alku
Vuonna 2011 Kiusala sai uuden elämän. Kauko Sorjonen tarjosi rakennusta Mäntän Taideseuran käyttöön, ja useampi taideseuran jäsen innostui ajatuksesta. Rakennus otettiin työhuonekäyttöön, ja kunnostus alkoi talkoohengessä.
Vinttikomerot tyhjennettiin, tiloja siivottiin ja huoneista muotoutui työtiloja taiteilijoille ja taiteen harrastajille. Samalla syntyi uusi luku talon historiaan.
Taiteilijatalon synty jatkaa samalla Mäntän pitkää mesenaattiperinnettä. Rakennuksen omistaa Kauko Sorjosen säätiö, joka on tukenut kaupungin taide- ja kulttuurielämää merkittävästi.
Nykyisin Kiusala on täynnä luomisen ääntä. Talossa työskentelee suuri joukko taiteilijoita ja taiteen harrastajia, ja rakennus tuntuu suorastaan pursuavan taidetta. Työhuoneet ovat haluttuja, ja tilat vapautuvat harvoin.
Monelle taiteilijalle Kiusala on pitkäaikainen työpaikka ja tärkeä osa omaa taiteellista arkea. Vanhan puutalon lattiat narisevat, portaissa kaikuvat askeleet ja seinät kantavat mukanaan yli sadan vuoden tarinoita.
Taiteilijat puhuvat paikan hengestä – siitä, miten talon historia tuntuu olevan edelleen läsnä arjessa ja liikkuvan talossa. Kiusala ei ole museo, vaan aktiivinen työtila, tapahtumapaikka ja yhteisön sydän – paikka, jossa syntyy taidetta ja kohdataan ihmisiä.
Osa Asemankulman historiaa
Kiusala on osa Asemankulmaa, aluetta, jossa Mäntän teollisuusyhdyskunnan rakennusperintö on säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Vanha toimihenkilöasunto on muuttunut luovan työn keskukseksi, mutta talon henki on säilynyt.
Se on elävä esimerkki siitä, miten rakennettu perintö voi saada uuden elämän ja olla aktiivinen osa kaupunkia myös tänä päivänä.
Messupäivänä avoimet työhuoneet
Taidekaupungin asumisen messujen aikana Kiusala avaa ovensa yleisölle. Messuvieraat pääsevät tutustumaan talon työhuoneisiin ja kohtaamaan taiteilijat ja taiteen harrastajat, jotka työskentelevät rakennuksessa.
Samalla avautuu myös Kiusalan Taidepihan näyttely KIUSALLAKIN KYLÄSSÄ 14, jossa järjestetään kesänäyttelyn avajaiset klo 12 alkaen.
Messuvieraita kutsuvat työhuoneisiinsa Kiusalan taiteilijat ja taiteen harrastajat: Mirja Haikala, Rita Hurmerinta, Annikki Kujanpää, Marko Marin, Hannele Mathlin, Leena Mäkiö, Jaana Palonen, Pasi Palonen, Kari Perko, Hilkka Pirinen, Kirsimaria E. Törönen / Studio Wäkewä, Pirkko Rönkkä ja Raine A. Sahrman.
Kiusalan tarina ei siis ole päättynyt. Sitä kirjoitetaan edelleen joka päivä – työhuoneissa, näyttelyissä ja kohtaamisissa. Messupäivänä voit tulla kokemaan sen itse.
