Menneisyys löytyy yllättävistäkin paikoista
Vanha talo kertoo tarinansa hitaasti. Joskus se löytyy lattialautojen alta, joskus ullakolta – ja joskus päiväkirjan sivulta, johon on liimattu talon rakenteista löytyneitä kerroksia. Ovenpuitteen eristeistä voi löytyä vanhoja verkkareita, tuulensuojapaperin virkaa tekee kullanvärinen voipaperi Mäntän tehtailta. Lattian alta löytyy Työmies-askeja ja ullakon purujen keskeltä vanha potkukelkka ja kauniita lasipulloja.
Savosenkadulla seisova Niemelä on yksi Savosenmäen vanhimmista säilyneistä hirsitaloista. Vuonna 1906 valmistunut talo täyttää tänä vuonna 120 vuotta. Se on nähnyt Mäntän kasvun teollisuusyhdyskunnasta Taidekaupungiksi.
Jugendhenkinen talo, jossa aikakaudet elävät rinnakkain
Rakennus on jugendhenkinen: mittasuhteet, ikkunat ja tilaratkaisut kertovat ajasta, jolloin talot rakennettiin kestämään sukupolvelta toiselle. Vuosikymmenet ovat jättäneet jälkensä, mutta eri aikakausien kerrokset sulautuvat yllättävän luontevasti yhteen. Myös 1980-luvun remontit ovat osa talon tarinaa. Kolholaista, puuta jäljittelevää laminaattia löytyy sekä katosta että eteisen seiniltä.
Yläkerta täynnä muistoja ja kerroksia
Talossa on säilynyt paljon alkuperäistä. Yläkerran huoneiden sisäkatot ja lattiat ovat yhä samat kuin talon valmistuessa, ja huonejako kertoo menneestä ajasta. Huoneet ovat alun perin olleet hellahuoneita, ja niissä on mahtunut asumaan kaksi eri perhettä. 1970-luvulla toinen huone oli perheen tytön hallussa, kahden pojan huoneesta löytyi tapettikerrosten alta autoilijalehdestä leikattuja amerikanrautoja, jotka pojat olivat askarrelleet huoneensa somistukseksi.
Tyttöjen huone on nykyään punasävyinen ja värikäs. Sen seinällä on edelleen Rudolf Koivun satukuva, joka on aikanaan leikattu lehdestä. Poikien huoneessa taas katse kiinnittyy autotapetin lisäksi värjättyyn vanhaan valokuvaan, jota kutsutaan nykyään ”Äidin” muotokuvaksi, ja jonka edelliset omistajat jättivät seinän koristukseksi.
Työläiskodin historiaa
Niemelän talo oli aikanaan työläiskoti. Sen omisti Verneri Niemelä, joka muun muassa toimi valtuutettuna Mäntän valtuustossa 25 vuotta. Hän oli ainakin 1940-luvulla Serlachiuksen Mäntän tehtaiden autonkuljettajana. Perheessä oli peräti kymmenen lasta.
Yläpohjaremontin aikana ullakolta löytyi monenlaisia muistoja talon pitkästä elämästä: vanhoja taideteoksia, Vernerin nimikirjaimilla varustettu potkukelkka ja sodanjälkeisiltä ajoilta peräisin oleva kirje, jossa kerrottiin taloon muuttaneesta kauniista karjalaistytöstä, jonka suosiosta talon miespuoliset asukkaat kilpailivat.
Remontti kuin pieni arkeologinen tutkimus
Nykyinen omistaja Tiina Nyrhinen on remontoinut taloa vuodesta 2013 lähtien ja dokumentoinut työn etenemistä tarkasti. Remontin aikana talon rakenteista on paljastunut kerroksia eri aikakausilta, ja osa löydöistä on päätynyt talon remonttipäiväkirjaan.
Yhdelle sivulle on liimattu talosta löytyneitä materiaaleja: pellavakuitua, tuulensuojapaperia, joka erehdyttävästi muistuttaa 1960-luvun voipaperikääreen materiaalia ja monta vanhaa tapettikerrosta. Muistiinpanoissa pohditaan, mistä materiaalit ovat peräisin ja mitä ne kertovat talon historiasta. Kun vanhaa taloa avaa, menneisyys paljastuu kerros kerrokselta – aivan kuin pieni arkeologinen tutkimus omassa kodissa.
Keittiö, joka ruokki koululaisia
Tiina Nyrhinen on yrittänyt jäljittää talon historiaa. Kun hän vietti ensimmäistä kesäänsä Tiinalan emäntänä, pihaan ajoi 95-vuotias herrasmies Yrjö Suinuniemi ja pyysi päästä katsomaan lapsuutensa leikkipaikkoja. Hän kertoi tarinoita Niemelän perheestä ja muisteli, että rakennus olisi alun perin saattanut toimia viereisen Savosenmäen koulun keittolana, jossa koululaiset kävivät syömässä. Hänen mukaansa salissa oli pitkät pöydät ja penkit, ja nykyisen pönttöuunin paikalla oli yhdeksän leivän uuni. Suinuniemi kertoi myös, että Niemelän suuressa olohuoneessa pidettiin monia muistotilaisuuksia ennen kuin Savosenmäen hautausmaan yhteyteen valmistui uusi kappeli vuonna 1968.
”Yrjö näki myös puisen hyllykön, jonka olin nostanut talon alapohjasta kunnostusta varten. Hän kertoi ostaneensa huonekalun Niemelöille Tammirannan tiilitalossa toimineelta puusepänverstaalta!” Tiina kertoo.
Vanha ja uusi rinnakkain
Talon valkoiseksi maalatut ikkunanpuitteet on uusittu luultavimmin 1980-luvulla. Tiina Nyrhinen on onnellinen siitä, että vanhojen ikkunoiden mittasuhteet ja jugend-aikaan kuuluva ruutujako maltettiin säilyttää. Rakennus oli ostettaessa ruskea ja hieman synkkä, ja se sai vuonna 2016 pintaansa perinteisen keltamullan, jonka rippeitä löytyi hirsien väleistä. Vanha valokuva kertoo, että ennen nykyistä peltistä suojaa kattona oli pärekatto.
Lampunvarjostimet on huoneisiin valittu tarkasti vanhaa henkeä kunnioittaen – esimerkiksi keittiön 1920-luvun työläiskodin tunnelmaa huokuva kattovalaisin sopii tilaan kuin se olisi ollut siellä aina.
Yläkertaan ei ole koskaan vedetty vesijohtoja. Niinpä huoneremontin yhteydessä Tiina päätyi asentamaan entiseen komeroon kompostoivan kuivikekäymälän. Toiletin seinällä lehtileikkeessä kerrotaan Pihlgren-Ritolan tapettitehtaan historiasta. Molemmissa yläkerran huoneissa on yksi seinä saanut pinnalleen vanhan paperitapetin Toijalan tehtaalta.
Pihapiirin erikoisuus
Savosenmäen historiasta kertoo myös talon alapuolella olevassa puistossa sijaitseva pieni rakennus. Rakennus on hieman huonossa kunnossa, ovet ja ikkunat peitettyinä, huopakatto sammaleen peitossa ja ilman käyttöä nykyisen lasten leikkipaikan kyljessä. Sitä saattaa ensi silmäyksellä luulla leikkimökiksi, mutta sen alkuperäinen tarkoitus oli aivan toisenlainen: se rakennettiin aikanaan alueen yhteiseksi ulkohuussiksi.
1900-luvun alun Suomessa tällainen järjestely oli hyvin tavallinen. Ennen viemäröinnin ja vesiklosettien yleistymistä useilla taloilla – erityisesti työväenasunnoilla, torpilla, pientaloilla ja kaupunkien puutalokortteleissa – oli yhteisessä käytössä oleva ulkohuussi. Se oli osa aikansa arkea ja käytännöllinen ratkaisu tiiviissä asuinympäristössä.
Savosenmäen rakennus on kuitenkin poikkeuksellinen. Useimmat huussit olivat rakennusmiesten tai talonväen itse kyhäämiä ja siten hyvin yksinkertaisia. Savosenmäessä pienen rakennuksen piirsi sen sijaan aikansa tunnettu arkkitehti W. G. Palmqvist, joka piirsi muun muassa Mäntän kirkon. Se, että näin arkinen rakennus on saanut suunnittelijakseen huippuarkkitehdin, tekee siitä harvinaisen ja arvokkaan osan alueen historiaa – pienen mutta kiehtovan muistomerkin ajasta, jolloin yhteiset piharakennukset kuuluivat olennaisena osana asumiseen.
Taidekaupungin Asumisen Messuilla Tiina Nyrhinen avaa Tiinalan ovet vierailijoille klo 9-16 Kodin kierros -kohteena. Messuvieraat pääsevät kurkistamaan taloon, jossa yli sadan vuoden historia ja eri aikakausien kerrokset elävät rinnakkain.